torstai 23. joulukuuta 2010

Joulupuu on rakennettu..

..jo muutamaan otteeseen. Kaivettiin maanantaina kuusi kaapista. Meillä siis on tuollanen muovinen kuusi, sen paketti on vähän kärsineen näköinen, kun kissat on hampaitaan siihen pahviin viime joulun jäljiltä iskeneet. Maanantaina laitettiin myös kuusi kasaan ja asetettiin se kirjahyllyn viereen. Olin aika yllättynyt siitä, että sai olla niinkin rauhassa. Kissat kävivät vähän kuusen oksia pureskelemassa, mutta siinä se.

Oskari ja Onni tutkivat kuusta.
Ehdin jo ajattelemaan, että turhaan tässä edes pelkäsi. Pojat kun käyttäytyivät niin nätisti ja kaikki muukin on saanut olla rauhassa. No niin no.. Keskiviikkona kuusi kaatui sitten ensimmäisen kerran, kun pojat vetivät jonkinlaista ralia ympäri kämppää. Tahallaan ne sitä kuitenkaan eivät kaatanut, jonkun tassut vähän luistivat tuolla kuusenalusmastolla, jonka takia koko kapistus sitten muksahti maahan. Nostin kuusen pystyyn ja vajaan minuutin päästä se oli taas nurin.
Ehkä pojat vähän säikähtivät sitä räminää, mikä siitä kuusesta lähti kun se kaatui, kun eivät sen jälkeen juosseet ihan niin liki.

Koristeet saatiin paikalle sitten keskiviikko iltana.
Kuusi on oikeastaan aikamoinen houkutin kissalle, kun siitä roikkuu kaikenlaisia palloja ja kiiltäviä naruja. Ja pallotkin helisevät niin kivasti, kun niitä vähän tassulla lyö. Tajusin, että jos tahdon pitää pojat poissa koristeiden kimpusta, olisi pitänyt ripustaa kuuseen varmaan sitruunoita, ne kun ei viehätä yhtään.




Armas nyrkkeilee koristeen kanssa.







Tänä aamuna oli kiva herätä siihen, kun kuului sellainen iloinen, helisevä tömähdys. Olohuoneessa kuusi nurin, yllättäen. Paha sanoa, mitä tapahtui ja kenen toimesta. Veikkaan, että joku oli kuitenkin päättänyt tempaista yhden koristepallon irti, sellainen kun pyöri eksyneenä lattialla, ja siinä samassa oli sitten koko kuusi kaatunut. Enpä siinä ehtinyt mitään torumaankaan, kun kiireellä piti imuri hakea. Yksi kuusenkynttilöistä oli luultavammin laskeutunut suoraan maahan niin, että kynttilän lasikupu oli mennyt rikki.
Yhtään kuvaa ei ole kaatuneesta kuusesta ja viattomilta näyttävistä kissimisseistä, mutta varmaan jokainen osaa kuvitella miltä sellainen tilanne näyttää. "En se mä ollut, se kaatu ittekseen."

Kuitenkin, kuusi on kaatunut yhteensä kolme kertaa joka on kaksikymmentä kertaa vähemmän mitä alunperin aattelin. Onhan noilla turrikoilla vielä aikaa se kaadella, ettei siinä mitään, toivotaan ettei ne jaksaisi.
Kuusen alle olisi kiva laittaa paketit esille, mutta kun tietää paketteihi sitten ilmestyvän reikiä, niin ei viitsi.

Pojillekkin on omat paketit, niitä saavat sitten ihan rauhassa repiä ja raadella :) Ostin Mustista ja Mirristä kolme lelua, kaksi kissanminttuleluhiirtä ja yhden kissanminttulelukalan. Siellä oli myös paketointipalvelu, mikä oli aika hauska idea. En oikein pahemmin pidä paketoimisesta ja ajattelin näin vähän säästäväni sitten itseäni vaivalta. Tosin, kissojen paketithan olisi olleet ne kaikista helpoimmat, kun ei niitä olisi niin tarkkaan tarvinnut kääriä.

Nyt pojilla on kuitenkin hienot lahjat joissa on paljon narua. Toivottavasti ne hoksaavat sitten kanssa sen, että mitä niillä pitää tehdä. Kuvia paketeista ei nyt ole, mutta huomenna ikuistan sitten sen, mikä lahjojen kohtalo tulee olemaan.


Loppuun vielä kuva Onnista, jolla on rusetti kaulassa. Kuvaaja (minä siis) ei ole ollut ihan mukana, kun on jäänyt puolet tassuista pois kuvasta, mutta ei kai se niin nuukaa ole.
Huomenna on joulu <3
Lahjojen lisäksi ostin pojille omanlaisen jouluaeterian, mikä tulee koostumaan tonnikalasta, katkaravuista sekä kananfileestä. Omnom.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulukortti-kuvia

Yritin ottaa pojista jouluisia kuvia, joista voisi taiteilla joulukortteja lähetettäväksi sähköpostilla ihmisille, joille ei tänä vuonna etanapostikorttia lähtenyt. Yllättäen koko operaatio oli melko hankala. Armas keskittyi puolet ajasta joko tappamaan koristenarua tai joulupalloja ja toisen puolen herra käytti varpaiden pesuun. Onnia ei kiinnostanut hienossa studiossa kuvaaminen ollenkaan ja kahden kuvan jälkeen se sitten otti ja pomppasi pois. Oskari pysyi aika hienosti paikallaan, mutta ei ollut muuten oikeen mukana touhussa, kun katseli johonkin kattoon päin eikä ollenkaan kameraan.


Onneksi sain sitten pari kuvaa, joista sai jotain kortintapaista tehtyä. Armaasta lähetin kuvan Armaan kasvattajalle ja sitten Oskarista tein sellasen, jonka laitoin sitten muille kissaihmisille. Idea alunperin oli siis se, että olisi kaikki kolme karvatolleroa saanut tuohon sohvalle könöttämään vierekkäin, mutta eipä siitä tullut mitään.
Leivoin myös pipareita, kun huomenna tulee vieraita. Oskari avusti koristeluissa. Tai piti pikemminkin vahtia, että kaikki piparit tuli koristeltua.


Jos ensi viikolla sitten kaivaisi kuusen kaapista esille.
Edelleen kaikki jo esille laitetut koristeet on saaneet olla rauhassa. Poikkeuksena tosin tuollanen pieni paristoilla toimiva kynttelikkö, joka on kirjahyllyssä. Oskari nimittäin päätti hypätä hyllylle, eikä se oikein mahtunut sinne kaikkine muhkeuksineen ja puolet tavaroista tippui alas. Mutta muuten ei mitään. Vähän ihmetyttää. Tosin onhan tässä päiviä vielä jäljellä, joten kai kaikki vielä on ihan mahdollista...

torstai 16. joulukuuta 2010

Kissakuvahaaste 145: Kynttilät

Kissakuvahaasteen viimeisenä haasteena oli nyt kynttilät. Meillä ei pahemmin aitoja kynttilöitä näy, kun tuntuu että pojilta puuttuu itsesuojeluvaisto kokonaan mitä tuleen tulee. Arkistoista kuitenkin sattui löytymään sopiva kuva, kissasta ja kynttilästä. Kuva on vuodelta 2007, lokakuun puolestavälistä. Ikkunalaudalla oli kynttilä, joka paloi ja Armas oli utelias.

Kipossa on jotain.

Onko se vaarallinen?

Mikä tuo on?

Ja tämän kuvasarjan jälkeen Armas meni ja työnsi nenänsä tuonne kynttiläkeppoon ja niin siinä sitten kävi, että pikkuherran nenunalustakarvat kärähtivät ja Armas näytti pitkän aikaa turbohuulelta. Että näin meillä. Olin ihan varma, että tuolta arkistoista olisi löytynyt myös kuva Armaan nenusta, mutta ei nyt ihan löydöt vastanneet muistikuvaa.


Tälläisen kuvan kuitenkin löysin, mikä on otettu päivän myöhemmin, kuin nuo aiemmat kuvat. Siinä tuo melko paljas nenun alusta näkynee jonninverran.

 

Tälläisiä muistoja meillä kynttilöistä.

Onneksi on noita ladattavia tuikkuja, niin saa vähän joulutunnelmaa tähänkin huusholliin :)
Kuvista vielä sen verran, etten tässä läppärillä pystynyt kuvia mitenkään muokkailemaan, että ovat ihan alkuperäisissä koissaan ja laaduissaan, mutta tokkopa tuo haitannee.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Normipäivä

Aikaa on ehtinyt vierähtämään viimeisestä kirjotuksesta. Syynä pelkästään koulukiireet, joita näin loppuvuodesta tuntuu olevan helskutisti erilaisten raporttien ja rästitehtävien parissa. No nyt otin itseä niskasta kiinni. Piti tosiaan se Turun sunnuntainen arvostelukin tänne laittaa, mutta nyt hukkasin sen johonkin ja en sitä tähän hätään nyt löydä.
Oskari kuitenkin valmistui Turussa Grand International Championiksi (jippei) ja sai hyvät arvostelut tuomarilta. Nyt olen ilmoittanut Oskun tammikuussa Lahden näyttelyyn molemmiksi päiviksi ja nyt kilpaillaan sitten luokassa kolme.

Mitään ihmeellistä kirjoitettavaa tässä ei nyt oikeastaan olekkaan. Elo sujuu ihan tavalliseen tapaan ja normaalisti. Kissat pölöilee, nukkuu ja syö. Syömisestä puheenollen, Oskarin paino on noussut taasen hieman. Nyt poika painaa jotain 6,5 kiloa. Ei kai se vielä paha ole. Karvaa Oskarilla on sen verta paljon, ja kiitos talvipakkasen se pörröttää sähköisenä ihan pystyssä ja siksi Osku ehkä näyttää tosi muhkealta. No parempi tuo kyllä on, kuin mitä kesällä, kun oli ihan kollikunnossa koko katti.

Ja juu. Näin joulun alla nyt on otettu kaikki koristeet esille laatikoistaan. Tähän mennessä kaikki tontut ja muut on saanut olla ihan rauhassa. Vähän jännättää joulukuusen esille ottaminen. Epäilenpä ettei se ehkä saa olla niin rauhassa, mitä tässä toivon. Niko ehdotti, että laitetaan kattoon jonkinlainen koukku, josta menee siima kuusen latvaan. Jos se siima sitten estäisi kuusta kaatumasta jos ja kun kissat päättää sinne kiivetä tai koristeita repiä. No siitä lisää sitten, kun tulee ajankohtaiseksi.